Tosiaan, elämäni on mennyt aikamoista pikakiitoa. Nopeammin kuin päivät ehtivät vaihtua ja tunnit jaksavat vieriä.
Aloitin tämän viikon alussa apulaisravintolapäällikkönä. Tuntuu aika suurelta kantaa jo tuollaista titteliä näinkin nuorena.
Pari vuotta sitten minä halusin olla sosionomi, opiskella lastensuojelu tai sitten päihde- ja kriminaalityötä. Sen jälkeen menin töihin liikennemyymälään, josta seurasi kiinnostus restonomiksi ja palveluliiketoiminnan kehittämiseen suuntaamaan voimavarat.
No elämä ei todellakaan ole koskaan ollut minulle koulun puolelta kovinkaan suopea. En ole jaksanut panostaa tarpeeksi, enkä sitten päässyt haluamaani kouluun.
Sitten päätin vaihtaa maisemaan ja mennä nykyiseen työpaikkaani, työntekijästä vuoropäälliköksi ja vuoropäälliköstä apulaisravintolapäälliköksi. Kiinnostus ravintola-alaa kohtaa on vain vuodessa kasvanut. Voin kertoa teille, että asenne on se mikä näissä hommissa ratkaisee. Aina on mahdollisuus saavuttaa töissä jotain. Sun on vaa näytettävä et susta on siihen ja pyrittävä tavoittelee aina vaan korkeammalle!
