Välillä tää elämä tuntuu menevän niin nopeasti,
on muuttoa, on uusia paikkoja.
On töitä, on liikaa töitä.
On ystäviä, on riitoja, on hymyjä.
Nyt mä oon ja istun ennen yövuoroa.
Mä kuuntelen ja fiilistelen mun menneisyyttä.
Välil tuntuu, että niin moni asia jäi kesken, liian usein jäi asioita yrittämättä. Liian usein luovutin,
Oon oppinut sen, että elämä on kouluttautumista. Sen eteen on tehtävä töitä. Mä oon ollu koulun suhteen liian laiska nuorena ja nyt maksan sitä sillä et paiskin töitä päästäkseni uudestaan kouluttautuu lisää.
En silti sano ettenkö nykyisestä työstäni pitäisi. Se on opettanu paljon mulle ihmisten välisestä dynamiikasta ja kuinka musta itsestäni vois tulla parempi työntekijä,
Välillä vaan stressaa ja ois ihana vaa olla kuukaus tekemättä mitään. Maata ja mennä ihmisten ilmoille vaa sillo ku huvittas. Se ois ihanaa aina välillä.
Mut en kadu mitää tähän asti. Ois vaa välillä voinu valita toisenkin tien.
