Guy, you're a man soon

Mitä mahtuu muutamaan päivään.

Synttärit.

20-vuotias.

Aikuistumista.

Päätöksiä.

Hymyä ja surua.

Valintojen viidakkoa.

Juhlimista.

Läheisiä ihmisiä.

Upea elämä.

Pitkät päivät.

Pitkät yöt.

Sukulaisia, perhe.

Tekstailu. Hymyjä ja pitkiä keskusteluja.

Muutoksen tuulia.

Pelkoa.

Työtä.

Joulua.

Tää alkaa olla lopussa.

offer me an inspiration

Tuntuu edelleen, että hukun johonkin sekavaan

ja kaiken keskellä en löydä pois.

Voisin vain paeta.

Mutta kenen luo ja miksi ja milloin.

Stressikeskeinen yksilö.

Keep moving on, you're doing great

Tahdon puhua nyt itsestäni, millainen mä oon ja mitä mä oon kokenut.

Mä oon kokenut elämässäni aika paljon näinkin nuoreen ikään.

Mä oon kokenut tosi pahasti kiusaamista, mut on petetty, mut on jätetty.
Mut on hylätty ja musta on kerrottu vaikka mitä.

Mä oon käynyt pyörimässä tosi pohjalla. Oon käynyt kuopasemassa kuraa ojan pohjalta.

Oon ollu itteni kanssa lukion kakkoselle asti tosi hukassa.
Kävin yläasteen ja lukion välillä identiteettikriisin jossa jouduin käsittelemään kaiken.

Mä kyseenalaistin itseni ihmisenä ja mun koko olemus oli just niin varjoisaa.
En osannut silloin oikeen ajatella mitään hyvää itsestäni ja musta tuntui ettei musta voi kukaan tykästyä ja mua ei osata hyväksyä.

Oon itkenyt sen ajan yli, mut silloin mä itkin omaa itseäni ja millainen oon. Pyysin muutosta. Pyysin yön pimeinä tunteina että mä oisin suositumpi, komeampi, parempi jne. Mun rytmit alko sekoilee. Ylppärit lähesty sotkemaan mua ja kaikki muut kokeet ja koulupaine oli kova sen kaiken keskellä.

Kaiken tän keskellä mä täytin 18, Mä päätin, että mä tuun nousee tästä kaikesta. Opin kyseenalaistamaan itseäni ja samalla keskustelemaan itseni kanssa. Mä sain juttuseuraa ja puhuminen koulutti mua ihmisenä paljon. Ei mua enää oikeastaa kiusattu lukioaikana. Huutelua on aina ja sitä tulee aina olemaan, mutta ihmisiä oli ja pysyi. Ja niistä pääosa on jatkanut ystävinä tähän päivään asti.

Ehkä just se et lähtee itsensä kanssa käymään sitä prosessia ja osaa pyytää sitä apua ni on jo hieno asia ihmisenä. Tai se et jotkut on valmiita oikeasti olemaan siinä sun kaa ja auttamaan.

Mä päätin, että mä oon hieno ihminen. Et mä oon oikeesti välillä ihan hauskakin ja ystävällinen.
On monta haavaa jotka vaikuttaa muhun.

Mä edelleen pelkää hylkäämistä, sitä että jään yksin tai mua ei hyväksytä. Samalla mä oon tajunnut et kaiken eteen on tehtävä. Et oikeesti oon yhtä tärkeä kuin moni muukin.

Ja hei, tässä mä edelleen teille lukijat blogia kirjoitan. Sieltä pohjamudista kuopivasta pojasta on kavunnut ylös mies, jolla on taas paljon enemmän unelmia ja tavoitteita.

Hei, ja jos mä oon hieno ni niin oot säkin!

Ja tämmösestä tukiverkostosta ja monista muista saa olla kiitollinen.

Kärlek

On moni asia joka stressaa, joka ahdistaa.

Mut sanoin et laitan pääni pantiksi tähän juttuun

1+1.

Oon valmis tekee töitä elämän eteen

jos se ensi viikko antaa myöten ni mä meen, johonkin kauas.

tai tosi lähelle.

mut mä meen pois, jonnekin pois.

se o pakomatka tuntemattomaan.

Pelastus

Enpä ois uskonut,

mutta kylmä sydän on aina parempi.

http://images.elephantjournal.com/wp-content/uploads/2012/04/walking-away.jpg

Ehkä jos kuitenkin oisin tahtonut enemmän,
mutta kun tiedän että niin ei oo mahollista.

Ja kun en kuitenkaa osaa sanoa mitään,
vaan koitan näyttää et ehkä mä välitän sittenkin.

Tuntuu mahdottomalta
ja sydän toteaa että luovuta tuttuun tapaan.

Hupsu minä.

Heitä mut nurkkaan kylmästi

Ehkä elämä ei ole niin yksioikoista, mutta usein ja liki joka kerta meille on määräytynyt roolit.

Me mukaudumme asemaamme ja tyydymme osaamme tässä näytelmässä ja toteutamme samoja maneereja, jotka ovat tyypillisiä meidän roolihahmomme suoritukseen.

Me kaikki; sinä ja minä. Me kaksi tiedämme ettei mikään tule muuttumaan.
Oma roolini on mitä on ja siltä puuttuu tahtominen kaikkea kohtaan. Se rooli ei tajua kuinka se nauttii kaikesta ennenkuin yön tunnit sortuvat aamuherätykseen. Roolini toistaa kaikki samat maneerit aamuisin, sekä se patoutuu hymyn suojaan vaikka sitä sattuisikin.

Meidän kahden dialogi. Se saattaa toistua uudelleen ja uudelleen, me tapaamme taas ja taas ja taas. Mutta molemmat tiedämme, että sinä meistä kahdesta kaipaat enemmän rakkautta kuin ymmärränkään. Sinä kaipaat ihmisen jota kaivata. Ehkä minäkin joskus aikoinaan kaipasin samanlaista roolisuoritusta elämääni,

Sanot etten ole korvike, mutta tuntuu että muuksi minua ei ole luotu. Minä olen se viimeinen vaihtoehto mutta se turvallinen, kun muut jättää. Minä olen vain se mitä muistetaan kun rakkaus on menetetty.

Tahdon vain ymmärtää miltä tuntuu olla jollekin muutakin kuin vain joku.

Jump

Oon koittanut pohtia, että mikä on oikein.
Mikä tekee mut onnelliseksi.

Tuntuu että hitaasti mä halkeilen, mä romahdan.

Tahdon muuttua mut en osaa, paha ihminen sydänpohjaa myöten.

Paha hyvässä kehossa, hyvä ihminen aina tiettyyn pisteeseen asti.

Oppia ikä kaikki. Tuntuu vaikealta ajatella, että osaisin elää.
Osaanhan minä, mutta en täysillä.

Laulan silti, epävireisesti ja kovaa.
Tanssin edelleen, kömpelösti ja omistautuneena.
Siivoan edelleen, kuin energiaa riittäisi jatkamaan.

Ehkä muutos elämään tekisi hyvää.
Ehkä pieni matka tuntemattomaan silmät kiinni voisi auttaa mua päättämään.

En ehkä tunne, mutta välitän

Ehkä eniten arvostan sua,
kun musta tuntuu et oot valmis jäämään.

Vaik niin moni onkin sua ennen lähtenyt.

Kerrankin osattiin elää siinä hetkessä.

Ehkä kiitollisin ihminen on silloin kun hänellä on ystävä.

Conclusively

Asioita selittelemällä ei päästä pitkälle.

Ois aika tehdä päätöksiä.

Ois sun aika tehdä valintas.

Rakas blogi, oot ollut mulle mun henkireikä viimeiset öö..... 5 vuotta.
Sä tiedät mun elämästä enemmän kuin kukaan. Sä tiedät mun ajatuksia niin paljon.

Ennen oisin sanonu etten vois kirjottaa päiväkirjaa, mut kai tästä sitten tuli sellainen.

Mut välil mä kaipaisin et mä saisin tän vastaamaan mun pohdintoihin ja tekee päätöksii mun puolesta.

Tekisit nyt sen valinnan,
päättäsit et onko tää kaikki sen arvosta.