Ehkä juuri tässä on mun kysymysmerkkiin vastaus

En oikein pysty miettimään mitään muuta, kuinka sä kävelit ja pidit mua kädessä.
Tuntuu hyvältä ja hymyilyttää. Ihastuttaa, tuntuu oudolta. Hyvällä tavalla.

Yksi yö kuljin katua yksin, miettien ettei tule olemaan enää ketään eikä mitään. Ei tule olemaan eloa. Ei tule olemaan tunteita. Mies on kaadettu ja hänen sydämensä paketoitu, muurattu betoniin ja unohdettu. Jätetty pölyttymään varastoon, suljettu "vaarallinen" - sinetillä.

Pian tuli toinen, eksyi ja avasi varaston oven. Sieltä löytyi minun tunteeni. Piilotettuna vaaran taakse, piilotettu unholaan.

Ehkä juuri se, että toinen oli jotain mitä ei ollut etsinyt. Ei olettanut olevan. Kun toinen onkin sydämellinen, välittävä ja aito. Kaipaava ja tunteellinen. Eniten kuitenkin aito. Ehkä sitä juuri olen kaivannut. Rehellistä, lämmintä ja aitoa ihmistä elämääni.

Tuntuu vaikealta uskoa tuntevansa pitkästä aikaa, ihastua ja kokea tuntevansa. Elävänsä.

Minä elän. Minusta on tullut todellinen. Varjokuvani on palannut. En ole enää kuollut elävien joukossa.

Se tästä tekeekin outoa.

Tunteminen tuntuu kivalta.

Ihastuminen harvinaisen hyvältä.

Tartut mua kädestä, puna nousee mun kasvoille

Hymy, kävely sun kanssa satamaan, sun kanssa iloiset askeleet pitkin metsiä.

Istuminen. Pidät mua kädestä, mulle tulee turvallinen olo.

Sun poislähtö, me suudellaa. Kaikki tuntuu todelliselta.

Siluetti on saanut värit, kuvajainen saanut kantajansa.

Hymy saanut kohteensa.

Mut siinä mis me seistään, ois täysin kirkasta

Nyt sä tunnut just siltä, vai luulenko vaa?

Enhä mä ees tiedä oikeesti kuka sä oot, mä tiedän vaan sun nimen, kuullut susta.

Mut se kaikki tuntuu just hyvältä.

Mä alan olla oikeesti elossa.

Tahdon et just sä tulisit mun kaa jakamaan ilon.

Ehkä me voitais kirjailla hiekkaa nimikirjaimet.

Jakaa yöttömät yöt ja kävellä.

Ehkä just meidän kädet kohtais.

Kliseistä, je t'aime.

tartu mua kädestä kadulla

Upotan itseni sanoihin.

Tahtoisin kertoa kuinka kiva on kun kesä on tullut.

Samalla tahtosin kertoa sulle, kuinka oon väsynyt. Tosi poikki ja lopussa.

Kaipaan niin jotakuta pitämään mua kädestä.

Tahdon rakastua.

Perkele, miksi jää vei mun sydämen mukanaan.

Upotti sen kinokseen ja nietokseen. Kadotti sen.

Mä tahdon uskoa, että rakkaus elää.

Rakkaus on.

 Oon oottanut et joku pitäs mua kädestä kadulla,

ei tarvis ihmetellä mitä muut on mieltä.

Sä tuut tekee mut onnelliseksi.

Kylhän mä sillee oonkin.

Armeijakin on kohta ohi; 31 aamua enää. Mul on lupa hymyillä

Lupaan sulle, kuka ikinä ootki. Ei enää koskaa samanlaista alamäkeä.