11/28/2013

Smile, it's hard out here

Älä jää vellomaan menneseen, se syö joka päivä sinua.

Älä jää kaipaamaan ihmisiä, jotka eivät osoita kaipaavansa sinua.

Oon tajunnut, ettei kenenkään kannata antaa liikaa itsestään muille. Se ei maksa vaivaa jos toteaa ettei muut anna sinulle enää mitään. Ole enää yhteyksissä. Kysy mitä kuuluu, milloin nähdään, missä ollaan, missä mennään.
Ihmisiä kävelee sisään, ihmisiä kävelee ulos.

Se ei tee minusta surullista, se auttaa ymmärtämään elämän julmuuden.

Elämä on julmaa, kaunista ja julmaa. Se on ruusu. Se on niin hemmetin kaunis, se tuoksuu niin hemmetin hyvältä ja sen piikit painuessa ihoon tekee niin hemmetin kipeää. Hemmetti.

Tahtoisin silti kasvattaa ruusuja, vain sen kauneuden takia. Elämä on kaunista, se on kuin maalaus, rosoisen maalinsa kera. Elämää on muistettava rakastaa, silloin elämä rakastaa sinua. 

Siksi on muistettava hymyillä, se on niin tärkeää.

Yhden hymy voi pelastaa toisen päivän.

Minunkin monet työpäivät on pelastunut, kun joku on hymyillyt minulle.

Ilmeistä kaunein, suupielet ylöspäin. Se osoittaa sitä elämäniloa.


11/21/2013

I was looking for a breath of the life

Naura mulle, ei se paljoa paina minun päälläni.
Mulle on irvailtu ennenkin, eihän kaikkien kaa tulla edes toimeen.

Mä räväsen sun liat päältäni kuin muovikelmun itseni yltä.
Se ei paljoa harmita, se ei paljoa satuta.
Oikeestaan samalla sitä tajuaa kuinka tuntemattomien sanat satuttaa kaikista vähiten, satuttaa niin vähän.

Voi olla sillee vaa "ookoo" jälkeepäin miettii et kuka hitto toi ees oli ja ajatusmallilla et tuskinpa ees tavataan.
Oikeastaan tää tunne on mahtava, se osoittaa kui paljon oon ihmisenä onnistunut kasvamaan. Oisin ennen murehtinut viikkojenkin päästä muhun kohdistettuja sanoja. Nyt ne ovat niin mitäänsanomattomia, turhia ja tarkoituksettomia, ohimeneviä.

Yksi jos toinenkin tuttu tulee puhumaan, asiat leijuvat, ne vain leijuvat ohi. Ei niiden ole tarkoitus jäädä.

Elämäni ei muutu yhdenkään toisen takia, mä muutan vaan jos se tuntuu mulle tarpeelliselta.
Eikä mun oikeestaa tarvi muuttua, mä tunnen itseni ihan riittäväksi tämmösenä.

11/13/2013

I don't wanna be alone forever, but I can be tonight

Mä hyvästelen sun katseen,
mä kävelen taas asfaltilla niinkuin ennenkin

mä henkäisen syysilmaa keuhkoihini,
pakko olla vastuullinen, oltava aikuinen.
Toimittava järkevästi, eikä tehdä typerästi.
En oo enää lapsi, mä en voi vaan kävellä vastuuttomasti. Olla vastuuton.

Tää kasvaminen on siitä jännää, ettei koskaan tiedä mitkä asiat muuttaa sua. Mitkä asiat opettaa sua olemaan vastuullisempi, mitkä asiat opettaa tekemään jatkossa paremmin. Olemaan parempi, olemaan oikeudenmukaisempi.

En enää sano elämääni tylsäksi, siinä tapahtuu kokoajan. Maailma pyörii niin hurjaa vauhtia, että ennemmin toivoisi sen joskus olevan hitaampi. Että mäkin ehtisin sen tahtiin.

Mä en oo lapsi, sen mä myönnän. Mä en oo myöskää aikuinen, en todellakaan. Mä oon jotain siitä väliltä. Mä edelleen elän vähän rämäpää menoa, menen vaa sen enempää miettimättä. Samalla mä tahtosin asettua. Löytää sen oman sopen mihin mä asetun, mihin mä pysähdyn. Mihin mä jään ja hengitän.

Mut mä löydän sen, löydän sen niinkuin kaiken muunkin elämääni. Löydän elämäni.

11/04/2013

En oo kenenkään lelu, oon ihminen

Vihdoin takaisin ruudun taakse, takaisin sanojen ja ajatusten ääreen.
Työviikko verotti taas omat voimansa ja nyt vihdoin saan syventyä elämään näillä 4 päivän vapailla.

Kävin tuossa pari päivää sitten itseni kanssa taas terapiaistunnon illalla, pohdin omaa käyttäytymistä ja kaikkea muuta. Oon tajunnu monta kertaa yöllä itsestäni vaikka mitä hienoja asioita, tai vähemmän hienoja tai miksi ees toimin sillee tällee saati tollee.

Nyt oon tajunnu itseeni suhteessa rakkauteen, tajunnut miksi pelkään sitä ajatusta. Yksi sana kuvaa tätä: Riittämättömyys. Musta tuntuu et mä en kelpaa kellekkää varmastikaan sellaisena kuin oon, vaan mun pitäs kokoajan antaa enemmän, olla enemmän. Ehkä siinä just unohdan sen mitä mä oikeasti oon, kadotan itseni.

Todistelu, rakkauden jatkuva todistelu vie ajatuksen tasolla liikaa voimaa. Siihen noidankehään en tahdo todellakaan enää toista kertaa lähteä. Se on liia rankkaa. Tahtoisin et joku onnistuis todistaa mulle, että mun ei tarvi muuttua mitenkään häntä varten. Tahtosin et joku sanois mulle et sä oot se oikea, ilman taka-ajatuksia.