Ehkä ikävä iskee

Kuljen musiikin tahdissa ympäri taloa. Paleltaa.

Puen päälleni, paleltaa lisää.

Kirjoitin tämän Orlyn lentokentällä 6 tunnin odottelun aikana:

"Sanotaan ihmisten elävän hetkessä. Katseeni vaihtuu Orlyn lentokentällä ihmisestä toiseen. Toiset hymyilevät. Toiset riitelevät. Toiset suutelevat. Toiset itkevät. Missä minä seison. Ilmeettömänä kaiken tämän keskellä. Joku kerjää rahaa ja pudistan päätäni. Hyvä jos rahaa on itselleni. Itsekästä ajattelua.. Samalla ehkä kyse on itseni suojelusta tai luottamuspulasta, siinä laitanko rahaa oikeasti mihinkään hyödylliseen. Onko mykkä rahaa keräävä nainen oikeasti mykkä vai juokseeko rahat saatuan riemusta kiljuen kulman taakse? 

Ehkä maailmankuvani on muutenkin välillä niin raadollinen. Asiat joko ovat tai eivät ole. Välimaastossa eläminen tuntuu mahdottomuudelta. Tai vähintäänkin siinä sekoaisi. Miksi pitäisi elää sellaisessa tiedottomassa tilassa? Kun voi tietää omat valintansa ja jättää kysymysmerkkivalinnat kokonaan mietinnöissä ulkopuolelle... Kohta lentomme lähtee, enkä tiedä mihin vien laukkuni. Joten on minun hetkeni puhua, kysyä, olla tiedoton...

Olen hyvä olemaan tiedoton. Silloin ei tarvitse päteä. Ei tarvitse tietää liikaa mistään."

Nyt riisun villapaidan, kuuntelen musaa.

Ei se ole oikeaa palelua, se on kaipuuta.

Ikävä on vain.

Ikävä on maailmaa jossa elän.

Ikävä niitä keiden kanssa sitä elää.

Kun sä kerrot mulle, että elämä on elämisen arvoista

Mistä tietää rakastuneensa?
Siitä kun toinen lähtee taas pois ja sydämeen koskee. Tuntuu kuin palanen siitä kävelisi rappukäytävään taas pitkäksi aikaa ja sen paluuseen menee tovi.
Kun riitelee toisen kanssa, toivoen siltikään ettei kumpikaan anna periksi.

Oon myös huomannut et mitä kaikkea mä oon saanut elämääni, et kui hiton ylpeä mun pitäs olla siitä kui paljon oon saanut omalla työlläni aikaa.
Oon saanut itelleni luotua ystäväpiirejä - tärkeitä piirejä. Oon saanut lähelleni tärkeän ihmisen.
Oon saanut itsetuntoni todella paljon parempaan suuntaan kuin koskaan ennen.
Työt tuntuu paljon helpommilta kuin pitkään aikaa ja vihdoin myös työkavereiden kaa työskentely on hauskaa.

Suruina elämässä on ehkä asioiden muuttuminen, ystävät lähtee täältä läheltä kauas.
Mutta sehän ei estä meitä näkemästä.

Nyt voin sanoa,

mun elämä on loppujenlopuksi täydellinen ripauksella mutkia ja murheita.

hopshops lompakko taskussa ja Seine vierellä. Go with the flow!

Je t'aime

Pariisi tuli ja meni, paljon nähtiin ystäväni Susannan kanssa. Menisi iäisyys ja terveys kertoessani koko reissu, mutta kuvat puhukoon puolestaan. Nyt tää reissulainen nauttii vikasta vapaapäivästä ja menee huomen töihin.

Ostetuista tavaroista kuvat tulkoon sitten myöhemmin.

Tsau!

C'est la vie!

"Step by step, heart to heart, left right left, we all fall like toy soldier." - Eminem - Like Toy Soldiers

"A-P-P-L-A-U-S-E
Make it real loud
Put your hands up, make 'em touch, touch" - Lady Gaga - Applause

Sanotaanko, että mielessäni pyörii jännitys, odottanut aika.

Perjantaina suuntaan ystäväni kanssa lentokentälle ja 5 päivän reissu Pariisiin alkaa. Ollaan ootettu tätä reissua jo kesän alusta asti. Kesän päätös huipentuu tähän reissuun :) Sitten mä en tiedäkää viel mitä teen. Töitä luultavasti edelleen. 

Mut sitä ennen mä alan pakkaa ja kohta on suunta jo Vantaa! :O Ja sit miljoonasataakuvaa, vaateostoksia, ruokaa ja Pariisin yö!

Koska me ollaa täydellisiä.

Oon päättänyt sen, etten oo mikää nolla. En oo mikää maahan poljettu tomukasa.
Osaan olla hankala, osaan olla vaikea.
Mut oon tajunnut, että kyl mulla löytyy empatiaa ja sydäntä jokaiselle jolle sen ansaitsen antaa.
Mä oon taistelija, mä oon upea.

Mä oon selviytyjä, mä oon yrittäjä, oon jaksaja, oon luovuttaja, lannistuja, mutta aina uudellen nouseva.

Jos joku ei musta tykkää ni sit ei tykkää, mä en voi enää sin vaihees vaikuttaa.
Mä oon hyvännäkönen sellaisena ku oon, jos oon ruma jostain ni en voi mitään.

Mä oon täydellinen,

niin oot säkin.

Ja niin on kaikki ne joista sä välität.

Sä katsot maalaismaisemaa, unohdut siihen kuvajaiseen ja rauhaan

Sä hukutat sun tanssilattian huumaas lasillisella konjakkia, viinaa ja vodkaa

Oon mennyt, ollut ja nähnyt taas kaikennäköstä.

Maistanut erilaisia juomia, tanssinut ja nauranut.

Oon laihtunut töiden alun jälkee, kävin työterveydessä vähän myös polvieni takia. Ehkä nyt asiat alkaa järjestyy.

Työt on välillä rankkaa aikaa, välillä niin palkitsevaa.

Kahviloita ja ruokapaikkoja.

Kohta mulla on eessä kaverin kaa matka Pariisiin <3

Sori näitä taukoja :) rytinällä tullaa ja mennää!