Oltaispa taas yläasteel

Hellurei ja herkät tunteet!

Mul ei oo viel mtn kerrottavaa, muuta ku et huomenna lähden suurelle piknikille kirjoituksiin.

Tosiaan edessä on matikan kirjoitukset ja prelin perusteella saatan olla ehkä hukassa siel joten ahdistuksen määrä kasvaa minuutti minuutilta.

Mut päätin vaa pitää tälläsen välitilavälipäivitysvälijutun..väli. Joten huomiseen tsau! :)

Kiusattu, murskattu, hajotettu, kasvatettu

Taas kerran palaan aiheeseen johon olen palannut kerta toisensa jälkeen. Olen ottanut sen tavalla tai toisella sydämen päälle.

Katsoin tänään X factoria ja siinä tuli tyttö laulamaan, kertoi ensiksi elämästään kuinka hän on ollut kiusattu ja kaikkea. Se oli todella koskettavaa.

Siksi palaankin niinkin loppuunkuluttamaani aiheeseen kuin kiusaaminen..

Minusta on aina vapauttavaa puhua siitä kuinka olen ollut kiusattu. Olen seisonut siinä spotissa pitkät 6 vuotta, olen kuluttanut monia öitä siihen suruun minkä kiusattuna olo minulle aiheutti. Minua satutettiin, minut murskattiin henkisesti. Minut hajotettiin sisältäpäin. Ne eivät jääneet pelkkään huuteluun, joka kaikui koulun käytävällä selän takana, tai ne sanat jotka kaikuivat päin naamaakin ja minä heikkona en voinut pistää kampoihin, ei sillä että osasin.

Minua on satutettu internetin välityksellä, sen takia myötäilen ajatusta, että netti on katala kaveri. Minun vapaa-ajan viettoihini on puututtu, asiat joihin olen rakastunut, on kajottu. Koska niihin saa helposti ulotettua pirunkielensä, ei ole helppoa olla runopoika..

Kiusaamisen takia minäkin olen muuttunut, en ole enää se sama poika.En ole se sama poika, jolla oli täysin herkkä ote maailmasta, koska maailma muutti minut.
Tajusin ettei maailmassa selviä pelkästään hymyllä ja iloisella asenteella, tehden asioita mistä pitää. Maailmassa täytyy olla jotain muuta, maailma vaatii niin paljon.

Maailma repii sydäntäni päivittäin, en ole enää onnellinen. En ole se sama hymy, joka huokuu vauvakuvasta. En ole enää se sama kyynel, joka valui poskeni viertä kun en saanut unta. En ole se paperi roskakorissa. Minusta on tullut vahvempi.

Vahvempi siinä määrin, ettei minua voi satuttaa enää niin paljoa kuin ennen. Oon saanut niskaani niin paljon loskaa, niin paljon kaikkea mikä on mut jo tappanut niin monta kertaa, ettei mun tarvi enää kestää sitä samalla tavalla. Mut en voi sanoa olevani kunnossa, koska oloni on ikuisesti murjottu.

Ja niinhän se on.. Maailman mahtuu monenlaisia ihmisiä, joita niitä jotka tekevät muiden sydänten paikalle kolon, joka repii koko sielun.

(kuvat weheartit.com)

Kamerapuhelimen kanssa matkassa.

Tänään käytii Heinolas moikkaa isotätiä ja käytii tyhjentää sen mökiltä(ei siel oikeestaa mitää ollu enää) mut napattii jotain mukaa.(Ku se kai myy sitä nyt) Sain pieniä lusikoit huikeet määrät ja sit juustokuvun ja juustohöylän. Sit saatii porukoille läpi et syödää tänään rachlette(en tie kirjotanko oikein ees sen) juustoa, eli grillataa sitä(tai siis sulatetaa) ja pääl kaikkee pientä grillataa ja sit uuniperunoita.
Ja leikin tän päivän siksi puhelimen kameralla ja täs sit tää päivän saldo

käytii pelottaval vintillä, josta löydettii tavaroin vain mattoja. Ootettii et se ois ollu joku aarreaitta ku siel oli arkkuja :)

oon poika maan tän Suomen

tykkään irvistellä autossa. (muistakaa turvavyö mun lukijat rakkahat)

täs jo valmisteluja ruokailuun!

Grilli jo valmiina siinä :)

aijoo ja löydettii vanha cola-pullo! :)

Ja mul jo jouluvalot pääl ku ne on kivoja ja tunnelmallisia.

kivoja päiviä.

On ollut kaikkea ja vähän lisää. Oon nauranut, oon hymyilly, oon suuttunut, oon ollut. Oon ajatellut.

Tänään olen laskenut matikkaa, keskustellut, eilen olen syönyt ja jutellut. Huomenna olen taas laskemassa matikkaa ja juttelemassa. Puhuminen on niin ihanaa.

Ei paljoa sanottavaa, paljon on kuvia.

matikkapiirin eväät, porkkanat menikin jo.

laskettiin paljon

Laura tuli illaks meille ja siivos kivana koko mun huoneen(ja vaatekaapin). Tää ei oo ollu pitkää aikaa näin siisti ja sit meil oli vähän kahvihetkiä! :)

Oikein mukavaa päivää on vietellyt tää poika(joka ei ees ressaa nyt matikanylppäreistä)

Elämäni kohokohdat ja hienoimmat hetket! (pyyntöbloggaus)

Miten alottaisin bloggauksen elämäni kohokohdista, kun ruvetaan kelaamaan elämää niin minulla on ollut todella monta niin sanottua “kohokohtaa”
Ei ole ollut helppoa ruveta pohtimaan elämäni kohokohtia, mutta kun rupean tarkemmin ajattelemaan niin niitä on ollut, paljon.

Ensimmäinen kohokohtani on tanssi, tanssi on ollut minulle sellain wakeupmoment, jonka avulla oon saanut nauttia mun elämästä ja se oli mulle tosi iso askelma, että uskalsin ottaa itseäni niskasta kiinni ja mennä tanssii Lahteen. Ja sen jälkeen kun menin sinne niin en ole katunut päätöstäni sekuntiakaan elämästäni. Tanssi on nostanut mut eloon. (sen johdosta fiilistelyvideo)

Koska mun elämä ei oo pelkkää tanssia niin mun muita kohokohtia on ollut mm. Herzi-camp jossa tutustuin moniin uusiin ihmisiin, sekä seurakunta.

En voi kuvailla ikinä paljon usko ja seurakunta on antanut mun elämään potkua. Kuinka ne on tarjonnut mulle turvallisen, sekä upean elämän. Seurakunta on nostanut mun elämän pinnalle alunperin. Seurakunta on ollut mulle turvapaikka, siellä oon tavannut elämääni ainutlaatuisia ihmisiä, joista oon saanut elämään turvaa ja tukea, iloa ja naurua.

sukkakuvaonkivakuva

Tämä sopiva aasinsilta johtaa nyt sitten ihmisiin, elikkä ystäviin.
Kieltämättä mun elämän top3-listan kärkeen menee silti ystävät. Elämäni on alkanut vasta siitä kun sain oikeasti ystäviä. Luokittelen sen elämäni hienoimmaksi asiaksi.

Ystävät joita oon elämääni saanut, on tarjonnut mulle niin paljon. Mä oon saanut pala palalta mun sydämen kasaa ja räävittyä mun riekaleista itseni uudeksi ihmiseksi. Vaik mua on satutettu ja loukattu niin mä oon saanu ystäviltä sellaisen tuen, jonka turvin oon pystynyt jatkamaan päivästä toiseen vaik kaikki ois kaatunut alle.
Yksi ihana ihminen sanoi minulle tuossa pari päivää sitte: “Sulle on kiva jutella kun sä piristät aina päivääni!” Se sai mun olon onnelliseksi, sai mut ajattelee etten oo ehkä täys nolla. Etten ole se luuseri, joka ennen olin ja en oo enää se varjo luokan perällä vaan ihminen jonka tarkoitus on pitää ihmiset onnellisina ehkäkin.

joo'o, päätin olla kauniina.

Oon saanut niiltä niin paljon voimaa, kehuja, kannustusta ja rohkaisua. En ole enää niin samanlainen pikkupiipertäjä, kuin olin pari vuotta takaperin.
 Voisin puhua ystävistäni paljon ja kertoa kuinka ihania ja ainutlaatuisia jokainen niist on ja kertoa et niist kaikki on mulle todella tärkeitä ihmisiä, enkä tahdo luopua yhdestäkää. Mun ystävät on mun sydän. Mun sydän ei ois puoliakaan mitä se nyt on ilman mun ystäviä.

Päivän ainoa negatiivinen puoli on ollut et tää netti kaatuilee ja tän blogituksen olen kirjoittanut erikseen ennen ees lisäilyä ja sellaista, puoliksi raivona kun netti ei pysy kasassa.
Ja mul on hienoi hetkiä ollut muita mm. se et menin lukioon, harrastin näyttelyä, esiinnyin, sain 10 kuvaamataidosta, nautin elämästä. Rakastuin syksyn väreihin. Oon seurustellu, oon kokenut elämässä paljon hyvää, oon saanut uuden alun tarinalleni.

Music, music(haluttu musabloggaus)!

Chillisti keskiviikkoa aloittelen tässä, huoneeni vaatekaappia läpikäyden tutustun taas kerran vaateaittaani, jota on nähtävästi kerääntynyt tässä jo hurjan paljon.

Mutta en tullut puhumaan teille kuinka paljon hienoja vaatteita omistan vaan päätin nyt uhrata erittäin hyödyllistä lukuaikaa toteuttaakseni musabloggauksen.

Mikä on lempimusiikkiani?

Ennen olisin saattanut vastata, että kaikki menee vaikka tottahan tuo ei ole. Olen toki laidasta laitaan musiikin kuuntelija, mutta myönnettäköön ettei klassisista suurinosa tai örinämusiikki hivele korviani. Voin tunnustautuneeni olevan massalinjan nuori, joka valtaosan ajasta kuulostelee pop-,listaykköskamaa. Minä olen kuunnellut säännöllisesti nrj ja voicea, kirjoittanut vauhdilla sanoja puhelimeeni kuulemistani kappaleista, jotta löytäisin ne sitten googlen-ihmeellisestä-hakukone-ihmeellisyys-maailmasta-ihmeellisyys.
Ja täs muutama bändi/artistiheeboi joihin oon rakastunut musiikissaan: Avril Lavigne, Indica, Lady Gaga, Simple plan, Billy Talent, Maria Mena, Marina and the Diamonds, P!NK, Irina.. Yms.yms.yms.yms.

Linkkaan tähän väliin muutaman erittäin kivan kipaleen, jotka on soinut vaihtelevasti youtubesta minun musalistassa.

Mutta! 
Vaikka kuuntelenkin paljon tälläistä rallatirallati catching,menevää musaa niin ei se tarkoita et musiikkini olisi koostunut pääsääntöisesti hiteistä tai radiorenkutuksista. Mm. Tanssissa bongaan harva se päivä uusia(ja huippuja) kipaleita, jotka pääsevät listarepertuaariini mukaan.

Ja tässä nyt siis muutama joita itse en ole havainnut Suomes radion perukoilta kantautuneen.

Miten musiikki vaikuttaa elämääsi?

Musiikilla on ollut aina suuri vaikutus mun elämään. Vaikeina aikoina mm. simple plan on auttanut mut surujen yli, koska tällä repertuaarilla on juuri nuorena varsinkin kohtaamiin vaikeuksiin kertovia sanoituksia, sekä Avril on saanut mut kokee suuria tunteita, sekä hänen äänensä rauhottanut mua ja auttanut elämäss.. (mm. Simple plan - Welcome to my life tai Avril Lavigne - My happy ending)
Se et löydän musiikin kautta niin paljon tunteita, ne auttaa jaksamaan mut päivästä toiseen, sekä opettavat mua paljon. Niiden avulla oon tajunnut elämässä paljon erilaisia asioita.

pieni fiilistelykuva tähän väliin

En olisi tässä, minuna, jos ei olisi musiikkia. Musiikki on tarjonnut mun elämälle niin paljon. Se on läsnä mun päivän laulutuokioissa(jotka raikaa talossa non-stoppina). Mut myös tanssis on löytänyt innon musiikkiin, sekä näytellessä ja silleen. Oon saanut siitä niin paljon energiaa.
Musiikki on paras toveri kun olo on eksynyt ja hukassa, siksi minä rakastan sitä. Se on myös toveri kun olo on iloinen ja onnellinen.

Mul ei oo paljoa muuta sanottavaa tästä musiikista, mutta jaksoittehan lukea, ois kiva! :)
Ja viel biisi loppuun.

walk walk fashion baby

On taas ollu niin huikee päivä, puhuttu saksalaisen kaa vakavia, katsottu salkkareita(kerran kahdes kuukaudessa kun kattoo niin siin tapahtuu huimia asioita) :D, juotu kahvia, hävitty ligretos ja saatu ihan huikeesti ihanalta ystävältä ihania vaatteita <3

On niin kiva kun ihmiset haluaa lahjottaa vaatteita, sekä täs nyt muutaman kuvan nopee nappasin kivoista vaatteista, jotka teidän kaa haluan ja sit viel semmosta, että mua tahdottiin blogittavan musiikista ja sen vaikutuksesta muhun, mikä ilmestynee mitäkuinkin varmaankin huomenna mun blogiin, kun mä saan sen aikaseksi. Siit tulee aikas ajatuksella työstetty ja nähty kerrankin vaivaa, ehkäpä ehkäpä. Mut täs olis näit vaatteit ja musiikkia tähän huikeaan kuvadiasarjaan, joita on mikäli sikäli ehkä 4 :!)

kiva neule

kiva toinen neule!

uimashortsit

huppari

+ muutamia t-paitoi! :)

Always being sick and tired!

Joo oikeest mitä tää on, taas on olo kipeä. Matikan ylppärit lähenee, psykan portfolion deadlinet uhkailee ja hätyyttelee mua jo? On kiva olla laiska, sain tosin tänään matikkaan nähtyä vaivaakin.

Nyt meen parantelee itseäni, iltapalan ja unien tahtiin.

Ideoita blogiaiheeksi? Jotain kysyttävää multa? Vippaa kommenttia tähän tekstiin niin katsotaan jos sais vaik blogattua jotain kivaa joka miellyttää teitä lukijoita huikeest!

TSAU!

Call my name

Kuinka lyhyessä ajassa voi saada niin paljon kivaa aikaseksi, kui oon onnistunut taitavasti välttelee turhaa vastuuta, koulutöistä ja kotitöistä. Sekä oon onnistunut luikertelemaan pakoon turhanpäiväisistä masentavista arkiaherruksista.

Tosiaan viikonlopusta puhuessa niin olin Emmillä yötä, missä sitten Laura,Minja ja Lottakin olivat. Ilta venähti, venähtämistään.. Tajuamisemme ulottui aamu 5 asti, jolloin sitten menimme nukkumaan vihdoin, mutta aamuhurjimuksina oltiinkin jo 9.40 jälkeen osittain hereillä. Lauloimme Singstaria, söimme kanaa, nauroimme. En ole nauranut pitkään aikaan niin paljon kun tuona yönä.

Asioista myös hurjempiin, saatiin Laren kanssa vihdoin meidän musavideo pystyyn ja nyt saatiin youtubeen myös kanava, johon toivoisin et te lukijatte käytte tsiigautuu. Me ollaan tehty tät projektii pari päivää eikä meidän äänilaitteet ollut mitään huippukamaa, mutta ensimmäiseksi videoksi se oli oikeesti mun mielestä ihan onnistunut teos.

http://www.youtube.com/user/StudioStygMusic <-- Mene ja tutustu meihin! :) Jaa tietoa ystävillesikin.

Ja leivottiin me Emmin kaa eilen illal omenapiirakkaa ja laulettiin taas. Sit mä olinkin jo ihan poikki ja nukuin 10h että napsahti. :)

terveisin nimimerkki on kivaa vältellä vastuuta

I'm like a bird

Hei vaan, en tiedä mistä tämä bloggausinto ja turhan jauhaminen on nyt saanut oikein tuulta alleen. Mä tahdon vaa avautua, pölistä, avautua, huutaa, avautua ja jakaa elämääni.

Mua ei naurata, kun kurkkuun koskee. Se on taas syysaika, kun mä oon tulossa kipeäksi. Harmittaa vain, että just oon parantunut aikaisemmasta taudista niin jo taas tuntuu pahasti et kurkussa on taas menossa sellain kipushow et alta pois.

Voiko olla niin paljon asioita, etten yltiömäisen nopeana biologisena eliönä kykene säntäämään joka paikkaa. Mut ei se mtn, huomenna on tulossa kiva päivä jos en saa jotain tautimyräkkää niskaani.

Mut se nyt turhan jauhamisesta.

Oon pohtinut tätä rakkautta ja sellaista, oon pyörinyt tän ajatuksen kaa ja kuluttanut pitkiä yöuniaikojani siihen kuinka takaraivossa on kolkuttanut ajatus, rakastatko sä?
Mä en enää muista millaista on olla ihastunut. Mä oon ehkä kiinnostunut, saattanut mieltyä. Mut en ole joutunut kohta 8 kk. sellaisen ihastumisen valtaan, joka ois vaan vienyt mut mennessään kokonaan.

Mitä on olla ihastunut, kokea se onnellisuuden rajaton tunne, jonka aivot alkavat tuottamaan kun näkee sen valitun. Onko minusta oikeasti tullut niin kylmä, etten osaa antaa enää suurempaa jalustaa ihastumiselle? Pelkään ajatusta, siitä et satuttaisin jotain vaan sillä et jos oma ihastuminen tätä kyseistä X:ää kohtaan saattaisi lakata aivan yhtäkkiä. En tahdo tehdä sitä virhettä.

Mut ehkä joku päivä mä ihastun ihan kunnolla, sitten se on menoa..

A letter to the editor

"And that is why zoos are important".. Voi huoh sanon minä. :D

Nauratti istua tänään tekemässä enkun kirjoitelmatenttiä, koska enhän mä osannut oikeastaan mitään. Sanasto meni mahdollisimman yksinkertaisen kautta, sekä kirjeen kirjoitus taisi mennä hakuammunnan puolelle.
Minkä takia mä en näe niin paljoa vaivaa kouluun kun mun ikäisen tulisi nähdä. Minkä takia en tahdo ottaa vastuuta sellaisesta elämästä, johon mun tulis tarttua tiukasti

Mut en tahdo olla saamaton ja laiska, vaan toimelias. Mä teen paljon, paljon kaikkea mikä ei liity kouluun.

Mä oon vaan ihminen, en pysty kaikkeen. Mut mä en kaadu siihen työtaakkaan vaan jatkan, hitaasti ja varmasti. Askel askeleelta.

Tehtyä ei saa tekemättömäksi

On kulunut päiviä, olen pohtinut. Pyörinyt ja pohtinut, kävellyt ja pohtinut, hukannut itseni ja löytänyt. Kiirehtinyt ja kiihtynyt, suuttunut ja raivonnut, nauranut ja hymyillyt.

Olen pysähtynyt nyt tielle, tielle täynnä muistoja. Olen kerrankin hetken katsonut elämääni kunnolla. Katsonut niitä virheitä joiden takia oon kääntynyt useammasta risteyksestä juurakkoon. Mut en enää kadu niitä virheitä joita oon tehnyt, sillä ne on tehnyt musta sen mikä minä nyt ja tässä olen.

Kaikki erheet vaan on kasvattanu mua ja mun identiteettiä.

Ja koska ei anneta filosofiaksi tämän blogitekstin kaatua niin nämä kuvat johdattakoon teidät uuteen huomiseen:

hieno kahvikuppisetti jonka ostin halvalla Tampereelta:)

Sain myös ton filmirullajärkkärin takasin ! Se on niin kiva. :)

Fuck this life

Joskus ei voi tehdä muuta kuin valehdella, jotta ajaisi oikeuksia joilla muita voi satuttaa.

Törmään dilemmaan, lasken pythagooran lauseketta, ynnään tangetin kulman uima-altaan mittasuhteisiin ja pohdin kuinka pitkä matka on laituria rakennettava, jotta pääsen uimaan.

Ahdistun, en tehtävistä vaan elämästä. Tahtoisin ratkoa matikan tehtävän sijaan, jossa ratkotaan kuinka paljon lyhyempi matka on käyttää oikopolkua niin ratkoa mikä olisi minun oikopolkuni. Se ei varmasti lyhennä matkaani 58km, toisin kuin onnekkaalla matematiikkaoliolla, joka pääsi perille melkein kivenheitolla käyttäen oikopolkua.

Minulla ei ole samanlaista oikopolkua, minä en voi kirjata ylös kuinka monta minun matkani menisi neliön suhteessa halkaisijaan. Ongelmiini ei ole yksiselitteistä ratkaisua, jonka vastauksen löytäisin kirjani takaa.

Miksi ihmiset, joiden valtuudet eivät ulotu elämääni, koittavat hallita sitä? He koittavat ohjailla minun verkostojani, he koittavat puuttua minun elämääni. He koittavat taas tehdä kaikesta samaa kuin se jo on ollut. Siksi minua paleltaa, eikä matemaattisten numeroiden tuijottelu anna sen syvempää ohjausta elämää(tosin ei se koskaan).

En tahdo katsoa kuinka joitain satutetaan, muserretaan. Heihin tartutaan jonkun toisen kautta. He käyttävät vihamielisiä torjuntatapoja, vain siksi et minua voisi sattua. Vain siksi et minäkin voisin vain kärsiä. Voisin vaa leikkiä muiden mukana turmeltua leikkiä, jossa vain harvat voittavat.

Siksi mua pelottaa, ei se hetkellinen ongelma, vaan se päänvaiva ja tuska, joka piilee välillä ratkaisussa.

Starring role

Tänään on ollut kiva päivä mut lisään siitä enemmän kuvia sitten joskus.
Käytiin kahvilla, pyörittiin kaupoissa ja suostuin(halusin) valokuvattavaksi, joten sitten toimin Pilvin mallina kun hän harjoitteli kuvaamista :)
Tässä näitä muutamia kuvia, kun oon omahyvänen ja laitan kuvia itsestäni vaan blogiini, mutta haittaako se? :)

vähän pannukakkua tehtiin, mukaan tarttui myös porukoiden tekemää omenahilloa

ja sit fiilistelyäää

I wanna be the one

En tiedä milloin musta kasvoi ihminen, joka ei pelännyt enään niin paljon katseita.

En tiedä milloin sain sen verran itsetuntoa, että mua ei hermostuttanut liikkua käytävällä ilman et ajattelin ihmisten katseiden merkitsevän vain inhoa.

Mua edelleen pelottaa seisoa ihmisten edessä, hermostuttaa ja ahdistaa. Alan sekoilemaan, puhumaan vääriä asioita, vaikka olisin miettinyt jo asiat etukäteen. Huomaan vain kuinka heidän katseensa viiltää. He arvioivat jokaista sanaa ja jokaista tekoani, jokaista palasta kankaastani(tai niin minä kuvittelen). 

En voi sanoa olevani vielä vahva, enkä voi sanoa olevani rohkea. Pelkään sosiaalisia tilanteita, vaikka toisaalta en niitä pelkääkkään. Minulla on paljon sanottavaa, mutta ne katoavat tyhjien ajatusmarginaalien taakse johonkin myöhempään tilaisuuteen tai unohtuvat niiden tuijotusten keskellä. 

Mutta toivon, että jokainen kiusattu, jokainen jota on satutettu.. Voisi nousta vielä kerran ihmisten eteen, puhua. Jakaa se kaikki mitä on kokenut, sekä puhua asiat halki. Ei pelätä ihmisten mielipiteitä, ei pelätä ihmisten katseita vaan seisoa siinä vahvana ja ajatellen etteivät he voi satuttaa minua. 

En voi sanoa, että onko siitä suosta helppo nousta vaiko ei. Se on niin ihmisestä kiinni onko suosta helppoa nousta, onko joku nostamassa, onko joku auttamassa, onko sinusta siihen?

Katson peiliin ja pohdin monesti, onko minusta siihen? Onko minusta siihen, että nousisin ihmisten eteen, enkä hermoilisi kuin hermoheikkoinen mitä ihmiset ajattelevat minusta. Vaan puhuisin, puhuisin siitä mikä on oikein. Ja jakaisin sen ymmärryksen asiasta, joka on monelle niin kova paikka.

Be the one who owns the dance floor

Tänään oli aikas huippujännänpelottava päivä.
Istuttiin aamu yhdeksältä kutsunnoissa ja kuunneltiin majurin höpötystä armeijatouhusta.
Jouduin istuu siel aina yli 4 tuntia kun vuoroni kutsuntalautakunnan eteen oli viimeisten joukossa, mutta päädyin kumminkin odottelun ja seisoskelun kautta Karjalan Prikaatin päähän.
Sit tää sotapoika alokas Antti astuu 2014 tammikuussa palvelukseensa :o (oonko muka jo niin vanha..?)

Muuta kivaa tänään oli tanssi, sekä Susun kanssa kahvittelua!
On niin ihana kahvitella ja vaihtaa viikon kuulumiset ku aina ei niit muuten ehdi vaihtaa muuten.

Meidän tämän hetkinen tanssisarja menee tämän biisin tahtiin:

Paljon tapahtumia, lyhyitä päiviä

Erittäin kivaa on ollut tänään, olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja lukenut matematiikkaa.
Mutta koska kouluaiheinen keskustelu on aina niin likellä minun näppäimistöni naputtelua niin päätän sivuuttaa sen tänään.

Otan aiheeksi kaiken muun koulustratosfäärin ulkopuolelta.

Aloitettakoon liikunnasta.
Tänään kävin lenkillä runsaan ratkiriemukkaan flunssapotemisurakan jälkeen.
Toisaalta oloni oli mitäkuinkin vapauttavan antaumuksellisen rakastunut siihen syysilmaan, vaikka kyyseessä ei ollutkaan vielä aivan kylmät säätkään.
Hölkkäilin mm. Herculeksen - Zero to Heron tahtiin, sillä musiikkihan on valttikortti lenkkeilyssä ja totesin et pitkään pohdittu sportti/lenkki-listani petti minut koska musiikki oli toisaalta valittu aivan retuperälle ja vaan muutamat biisit oikeasti motivoivat juoksemaan vähän reippahammin.
Meidän tanssimaikkamme kertoi, että hymyillessä hengitys kulkee paremmin ja kokeilin sitä täällä metsien pururadalla ylhäisessä yksinäisyydessä ja kas kummaa kun hymy levisi kasvoille niin tunsi oikein hengityksen kulkevan paremmin.
Mutta koska olen vasta potenut tämän kaikkia kunnioittavan räkätaudin niin päätin jättää lenkkeilyn siihen puolentunnin kuninkaalliseen lenkkituokiooni ja rämpiä kotiin väsyneenä mutta onnellisena.

Sitten siirrymme minun upean mahtavasta sporttisesta iltapäivästä vielä iltaan.
Ilta oli oikein mukaisa, kun olin suihkusta päässyt ja ehostautunut niin lähdin vielä nauttimaan pullat,kahvit,limut tovereitteni Pilvin ja Henkan kanssa, jotka vaivalla aina Heinolasta asti tulivat tunniksi minua tapaamaan Nastolan kylmille kujille.
On oikein kiva olla kytköksissä kolmen vuoden takaiseen isoseen, joka mahtavasti toi minut myös seurakuntaan vuonna 2009. Ja tavata ihminen, johon olen nyt tutustunut sitten Herzin tiimellyksestä.
En olisi uskonut, että he näkisivät moisen vaivan tulla Nastolalalalalaan minua moikkaamaan.
On hienoa saada ystäviä uusia, jotka tarjoavat taas lisää elämään sisältöä.

täs mää vaa mussutan:)

Ja sit vielä näistä huikeista illan pitkistä avautumisista ilmoittelen viel, että huomenna pikku-Antti-poika menee matkalle suureen maailmaan elikkäs kunnantalolle. Meillä on kutsunnat ja saan tietää millon tästä käpysotaa sotineesta sotilaasta tulee oikea sotilas/alokas/semmonenjoku. Sanoisinko et vähän jänskättää :)