3/31/2011

No love, no pain

Entä kun oon kelannu tän nauhan jo tarpeeks monta kertaa,
et en enää ees ihastu, tai tunne samoin kuin joskus ennen.

Ja miksi vaivautua, kun ei sitä kukaan jaksa.
Ja miksi on niin vaikea, olla edes ystävä?

3/20/2011

If I die young

Jos kuolen nuorena,
peittele sänkyni ruusuilla.

Sillä en jaksa itkeä turhasta,
tahdon pois tästä paikasta
ei se tunnu oikealta, täydellisen upealta kodilta

tahdon olla vapaana,
elää elämääni ilman muiden nalkutusta,
elää vailla vihamielistä katsetta.

3/15/2011

Minä näen enemmän, mutta hän on edelleen tiellä.

Hän, joka on asettunut minun ja heidän väliin. (lue mm. aikaisempi blogitus)
Hän, jonka ilme on pysynyt tyynenä ja hänen kehonsa on ollut murtumaton, mutta täynnä haavoja.

Hän tietää samat asiat kuin minä, mutta hän on sulkenut osan identiteetistäni häkkiin ja hänen tuhannet kasvot pelottavat minut nurkkaan.
Hän näyttää edelleen minulle muistoja ja hetkiä, jonka takia minä ajattelen väärin.
Hän taannuttaa minut esioperationaaliselle tasolle, enkä erota todellisuutta ja fantasiaa toisistaan.
Minä näen itsenikin vääränä.

Peiliin on koskenut väärät ihmiset ja se on naarmutettu sanoin, sosiaalinen ympäristö on estänyt ja hidastanut identiteetin  rakentumista.

Peili on silti poistanut pienen osan itsestään joten minä olen päässyt katsomaan maailmaa ensikertaa pitkiin aikoihin. Ja tällä kertaa minuuskin näytti hieman paremmalta.

3/14/2011

He tietävät ja näkevät sen.. Minä en.

He ovat toistaneet monesti, että minä olen upea.
Olen luonut heidän ja minun väliin peilikuvan, joka nämä toteamukset ottaa vastaan, sekä lähettää ne takaisin.
Hän joka on minun ja heidän välissään on estänyt sen, sillä hän on kokenut vääryyttä.
Hän on nähnyt itsensä itkevän, ja kuuntelevan paskanjauhantaa

Hän on niin todellinen, kuin minä koskaan voin olla.