10/30/2010

odotus?

Istuisin oottamassa sua juna-asemalla,
kyltti kourassa odottaisin (yllätyksenä)
 sit ottaisin sut syliini,
sulkisin sut hetkeksi vaan
siihen.














kun mulle eka tehtäis selko mieleen,
et kuka se on jota odottaisin asemalla,
kuka se on ketä tarttuisin käsistä ja pitäisin kiinni.
kuka on se kelle kuiskaisin korvaan sanat


minä rakastan sinua..

Härnäät minua mieli

kahvikupista nousee lämmin tunne,


sellainen turvallinen ja kotoisa,
sen ääreen hetkeksi pystyn pysähtymään
ja ajattelemaan.












sen jälkeen katseeni siintää taas ympärille,
ajatusten harhaillen ja käsien siirtyen puhelimelle

yliällöön hömpötykseen siirtyy ajatukset,
mut samal mun ympäristö muuttuu

kuinka paljon tunnissa voi tapahtua
kuinka paljon mahtuu minuuttiin..
Vastaan puolestasi..

PALJON




Vaikka mun mielen sivuajatuksiin jää tuo,
mun katse siintyy silti lähimpiin

ne on se syy,
minkä takia mä jaksan
vaik mun sydämen rippeet
valuu viemäristä hetkittäin
ja mun laastarit haavoista
tipahtelevat kyynelten mukana.











silti mä tahdon karttaa ajatusta, josta koituu monesti harmia


sillä se on askel,
josta tahdon olla varma

enkä astua sillalle,
joka pettää toisella askelmalla.

kahvinpurujen joukosta

Mä en pääse täs asias yli enkä ympäri,














vaik tahtoisin olla ajattelematta sitä,














ja yrittäisin muuttua näkymättömäksi sille


















mut en osaa tehdä mielleyhtymälle selvyyttä,
koska mä kiinnostun
mut en tahdo enää kiirehtiä,
sillä kiire johtaa minut nopeaan tunnekuolemaan

















kyl mä uskon et rakkaudelle on paikka mun
sydämessä.

10/29/2010

Kohtalon kirja.

mä hoipertelen ympäri tätä kylää,
sen ianikuisia katuja, harmaita..
mä näen vaan sen mitä muutkin,
vaikeuden..

Mä nään sen kovuuden, ne metsät,
ne suot ja joet, jotka vaan virtaavat
vailla sen emotionaalisempaa tarkoitusta

mut mä tahtoisin olla yhtä ongelmaton,
en osaa ajatella niin seesteisesti
mut tahtoisin nukahtaa,
arvoituksettomaan temppeliin

jotta kohtalo näyttäisi räpäyksen,
käsikirjoituksesta.

10/27/2010

Iltaelämää.

Mun ilta on tylsyyden kiertymä,
mä en tahdo nukkua
mä tahdon toimintaa, tahdon olla ja oleskella
iltaa istumassa joukolla.

Maisteltais juustoa ja viinejä, leivottais paljon erilaisia pullia, viinereitä.. Pitkoja.
Pistettäis pöytä notkolleen jälkiruuista, paahtovanukkaasta, kakuista.
Istuttais ja nautittais, ilta jonka kaikki muistavat.
Ilta jota minä odotan..

Hmh

Kyl elämä on tavanomaisen arjen keskellä kylmän hyytävä,
katselen ikkunasta. Kun halla tekee tappavaa tuloa, varoittamatta, tai minulle se tuli liian nopeasti. Näen tyhjät kadut, näen vain lehtien kulkevan tien yli, kylmän kirpaisevan tuulen vietävänä.

Mä en tiedä kaikkea, mitä tahtoisin.
Petyin vaatteisiin jotka olivat liian isoja, jotka painuvat vaihtoon.

Mä odotan jotain äkkikontaktia.

Ehkä tavataan joku päivä.

10/26/2010

Syyskriisi.

Yö lähestyy taas, taas yksi päivä, yksi tuhlattu päivä..

Turhamaisen tylsää päivää seuraava tekemätön väsyttävän harmaa päivä, hei mut saan huomen vaatteita. Kyllä saan vaatteita. Ja ootan huomiselta täyttä rauhaa, mietiskelyä, hiljaisuutta.
Tehkää mitä tahdotte, älkää soitelko, mutta soittakaa. Sillä sisimmissäni tahdon tasapainoitettua iltamaa, sosiaalista hiljaista kuiskintaa, jossa voin olla tyytyväinen.


Mä en tahdo rakastua, mut mä tahdon rakastua. Mä en tahdo ihastua ja samalla ihastua. Mielleyhtymänä sekaisa. Tahdon, en tahdo.

Mä tahdon tehdä tästä lomasta, sen ansaitun, et voin astua sit taas kouluun, ilman pahaa mieltä 
ilman tuskaa..

Tee mitä tahdot, minä vastaan puheluihisi, viesteihisi, visiitteihin. Minä odotan sinua X ovella. 

Nyt jos vielä kerrotte kuka se X oikein on..

Syysloma part 2

Lapset, ovat isosen arki ja ajatus, jonka puolesta he elävät leirin.
Joskin hermoromahdus voi olla välillä lähellä varteenotettava ajatus, pidä langat silti kurissa.
Isoset olivat voima, jonka takia jaksoin.


Nyt arvostan sanaa hiljaisuus..

10/24/2010

Syysloma part 1

Päivöö teille lukijoille.

Nyt avarretaan arkea ja kerronpa mahtiviikonlopusta, jotka vietin nuortenleirillä. Vältän näyttämästä ihmisten naamoja, joten ne ovat noin suunnilleen peitetty.

Aloitetaan siitä, kuinka astuimme taas ihanaan Luomaniemeen! Tuhlaajaleiri alkaa.
Tuhlaus oli viikonloppumme sana joten tarvitsimme rahaa, ja rahapaja oli valmistanut iloisia hotellin vieraita varten paljon rahaa. Ludoja = Luomaniemen dollareita.
Aivan ihania eikö? :)

Tietysti myös arkeen kuuluu ulkoilu ja koko poppoo lähti ulos!
Tiedän ollaa parhaita!! ( naamat sumennettu.)
Tämän jälkeen matkamme jatkui maailmalle! Elikkä hiekkakentän tuntumaan.

Tiedossa oli sokkopujottelua, formula-ajoja ja muuta mukavaa.

Leireilyyn, tietty liitty ruuat, mikä on aivan mahtavaa. Ruoka on elämämme suola.
Sekä opetusta!
Kristillistä käsitystä ja uusia kulmia tuhlaustarinalle. Viihdyttävää.

Iltaamme hiipui ylistysviisujen parissa ja hiljaiseen hetkeen, vaikka yöllä teki mieli juosta maratooni tai kaksi.

SEKÄ USKOMATON ILTAOHJELMA TIETTY. Jähmy<3
Sketsi johon yleisökin sai osallistua.Se on vaan hienoa.


Joten tässä oli noin suunnilleen leirin menoa ja meininkiä, kyllä oli mahtava kokemus! :)
Seuraava kohteeni: lastenleiri.

10/20/2010

Kysymyksiä aatteettomalle.

Esim. Musta tulee taikuri,näyttelijä,opettaja,nukketeatterinpitäjä,tanssija,laulaja,matkaopas,leipuri!

Esim. en tiedä mikä musta tulee.. Ekaksikin, haluisin niin tietää, ku tää tietämättömyys tappaa mut.

Mä esim. haluisin et se vastaus tippuis vaan mun syliin taivaalta.. Mut eipä näytä tulevan.
Mun mieli on täynnä kysymyksiä..

10/19/2010

Arkielämää PART 2

Ps. Antin arjen maailma.

No se menee siihen et herään aamulla/ välillä "herään"
noh, jammailuun menee aamu

Suihku, aamiainen, lastenohjelmat(en voi vastustaa, armoa), viimehetken panic!
Sit taas kouluun, ikiaikainen noidankehäni.
Deja Vu.. Mä koen sen aamuisin, kun hyppään pyörän selkääni, aina samassa kohdassa se postinjakelija on, aina samoilla postilaatikoilla, aina samaan aikaa katson puhelinta ja totean kuinka olen taas hyvissä ajoissa matkalla kouluun.
Sit joka aamu ne samat ihmiset noin suunnillee saapuu koulun pihalle, pyörääni en jätä koskaan samaan paikkaan, jotta se ei kaikki olisi niin samanlaista.
Noin suunnilleen samoihin kohtiin jätän takkini koulun naulakoissa, noin yleisesti ellei ne ole varattu.

Aamut menee niin samankaltasesti, et tuntuu et se on uni, niin päättymätön, pian joku vaan herättää mut. Sit meni vasta yksi yö..  Yksi pitkä yö.



Mä tahtoisin paikanvaihdon, nää ianikuiset tapetit, aina samat, aina tää sama huone. Tää blogikin täyttyy mun valituksesta, samaa kaavaa se seuraa jollain tasolla.
Mut kun katson ulos, ne on ne ianikuiset risteykset, ianikuiset kovikset(pikkukakarat) jotka esittää olevansa jotain niin suurta. Ne samat puut huojuu tuules, mut toisaalta tää on mun koti. Tää on rauhallinen.

Viikosta tulee yleensä samanlainen, ahkerasti seurakunnalla käyden, mut tähän viikkoon sisältyy poikkeus,
on tuhlausviikonloppu. Ensiksikin menen siis nuortenleirille ja tuo on se teema, saanee jättää kysymysmerkille mitä tulossa on?



Mut jokseenkin mul on tyhjä olo, mä en jaksais tehdä koulun eteen ku lomakin tulloo, mä tahtoisin vaa kokea nyt jotain extemporee ja jännää. HALUISIN SOSIOLISOITUA! mut kun mä en enää saa paljoa sanaharkkaa pitemmälle vietyä keskustelua aikaiseks. Mut siinähän mä oon hyvä.

Ehkä voisin infota syyslomasta sitten lähempänä sen ajankohtaisuutta. Esim. 3 aamua enää !

Memory.

oot vaa bittejä jossain,
vaan ajatus
johon tahtoisin tutustua paremmin.

10/18/2010

sorry..

sori, mun ajatuksille ei löydy selkeää kulkua
se värähtelee yhtä tyynesti kuin lampi
se vuodattaa kyyneliä ihan turhaan sateena

anteeksi etten osaa enää tukeutua sanaan rakkaus..

Arkielämää!

Avaan vähän tapahtumia,
no ei niit paljoa ole mut sellasta tavanomaista taaplausta.
Mun lukio on alkanut aika vahdikkaasti, ei siis hyvällä tasolla ja tulokset on jäänyt heikoille, mut mä en aio lannistua.
Sillä tulossa on syysloma, odotettu hetkeni.
Sillo odottaa nuortenleiri :)
ja sit viel lastenleirikin! Pääsee isostelemaan niille.!


Mä niin olen odottanut lomaa.

Ja niin, no mä oon leiponut, ps. onnistuin dallaspullissa! <:)

Ja niin mitäs muuta, ainiin odotan talvea, en siis sen kylmyyden vuoksi,
vaan sen et on synttärit ja joulu jne.
Ps. Vihaan koululiikuntaa, en oo koskaa ollu hyvä pallolajeis (eniten vihaan sähläystä ja jääkiekkoa) mut niit pitää harrastaa ja ku en oo atleettinen ni sit oon vaa säälittävä ja yritän sählätä jotain.
On silti ihan hyvä et on koululiikunta, ei me jaksettais opiskella 26/7. Arkeen jotain eloa.

En odota siis myöskää talvilajeja. Ps. En hirveästi pidä pakkoruotsista, enkä tykkää tosta kirkkoeroamisjutusta

MUT RANSKA ON IHANAA. Koska sanakoe pian ni aloin jo lukea. Ja sen voi aloittaa tyhjältä pöydältä niin yay!

Tässä tämä  elämä sit vierähtikin.

ps. Haluan pariisiin lomalle koska se ois aika kiva paikka!

Tavallinen

Alan vihdoin huomaamaan vivahteet persoonassani, ja pysähtymään pakomatkallani. Nyt tiedän miltä tuntuu olla syrjitty, tiedän miltä on olla tunnettu. Alan vihdoin tuntea itseni, sisäistämään itseäni enemmän kuin koskaan.

Ajatukset vaan valvoittaa, ja sen takia yöt läpeensä pyörin sängyssä.. Asentoa vaihtaen.
Mä mietin niitä näitä, senkin yli. Mut vaan pitääkseni itteni järjissä.

Elossa pysymiseen vaaditaan taitoja, leikkiä kuoleman ja elämän maailmassa. Siihen leikkiin nousee tavallinen tyttö, tavallinen poika, siihen nousee tavallinen elämä. Tavallinen maailma, mutta mikä tavallinen?

Se pelkuruus, joka hyräillään korviin pimeässä, se pahuus, joka kiedotaan pikkurillin ympärille.
Olen pinnistellyt pysyäkseni minuna, en minuuteni vastakohtana. Käyn vaiheet, mut katson itsepintaisesti peiliin, jossa hymyilee poika, tavallinen..
Tavallinen persoona, tavallinen katse, tavallinen..

Tavallisen outo ihminen.

10/17/2010

><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><>

You raise me up,
but I felt down

you never ever raise me up,
becouse I let go..

Kun kerran ihastun,
ihastun vielä moneen kertaan

ja avaan puhelimeni,
varottamattomille tekstiviesteille
joka täyttyisi lämmöstä.

><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><>

open door

muistelen kaikkia aikoja,
jotka täyttyivät halauksista, hymyistä, kohteliaisuuksista

mieleeni palaa kyyneleet,
joita vuodatettiin toisen kävellessä ulos ovesta, palaamatta..

nyt kun tahtoisin nähdä hymysi,
niin tiedän ettei se kuulu minulle
sen menetin kun laitoin oven turvaketjulla lukkoon sinun mennessä.

10/16/2010

Mä odotan, napautus puhelimen näyttöön, kuvaruutuun välähtää vain valo, ei viestiä, puhelua, ei edes muistutusta. Jossa olis sinä, mut kuka, sinä, missä?
Kuka olet, jättäisit mulle ees vastaajaan viestin, ja kertoisit nimes, niin mun ei tarttes vaivata päätäni tällä turhalla,
iäisyyden vanhalla sanalla: ihastus.. Mut kun tahtoisin niin nyt sellainen olla.
Tahtoisin hetkittäin, et mul ois sellain, ihailija. Voi olla, mut kaipaan läheisyyttä. 

Se on niin et se satuttaa, se rakkaus, sä hylkäät pala palalta minut, vaik  lähestyn sitä varovaisesti, se iskee luuvitosella otsaani.

Silti haluaisin kuulla ne sulokkaat sanat: 

Rakastan sinua..

Ja niin vaikeaa on katsoa kun se ketä rakastat, rakastaa jotain muuta, ja vaikea on tuntea kun tietää jonkun vievän paikkasi.

Vaikeaa on katua, kun luovuttaa liian ajoissa.

Kriisi kertaa 2

psfdokgjsdin! Hiuskriisi, mikä on yleensä tytöillä mut täl kertaa se on ihan sama kenellä se on.

Hiukset on yllättävän tärkeä osa meitä, se kuinka ne on laitetu päivään voi antaa sen 5 sekunnin analysoinnin kannalta todella loistavan tai pohjanoteerauksen arvoisen suorituksen.
Mut nyt, leikkauttais ne, mut miten, talvi tulee, pipo pääss, mennöö hiukset lyttyy, pitäs pestä kokoaja, iho kuivuu ärsyttää koko dgibkndgahuf talvi :) Mut hei sillon on mun synttärit

ja asiasta kukkaruukkuun niin mä leivon/leivoin (riippuen lukian aikataulusta) pullaa, dallaspullia.
No en seuraa ohjetta tarkallee mut toivon et onnistun koska pienestä hutiloinnista voi homma levitä käsille.

Sais näyttää paremmalta, tai ees tuollaiselta. Toivon parasta. Peukut pystyssä.

Kohta tulee pamfvdasingnaif köniin jos mokaan koko homman

10/15/2010

sä näät sen mitä haluat


kenen askeliin astelit
kenen varjoon vakavimpaan pyöritit itsesi
ja kenen käsivartien suojaan suljit kehosi
ja kenen huuliin jätit sanan suudelma.

you can't deny it
ja voin kertoa sulle intohimostas
ei sen enempää kuin perhonen voi kertoa huomisesta
vaan vain vähän,
mut se tulee selvittää kosketuksilla

anna sen hivellä sun kehoas,
sä tunnet sen kosketukset
vaikka esität tunteetonta
sä heittäydyt sen vietäväksi,
eläisit oman elämäsi

näetkö, 
loppu tulee
kun kävelette kielekkeelle,
alla tuhkan tulinielu
sen luokse astelette

 ja varjostat edelleen häntä.

lopussa toinen tippuu,
sinä selvisit

pidä ystävät lähelläsi,
mutta vihamiehet vielä lähempän..

10/12/2010

Peilini sirpaleista näkyy kahden nuoren kasvot, toinen hohtaa, kuin aave ja toinen palaa punaisena kuin auringonlasku.. Liekit, jotka estävät minua ajattelemasta selkeästi.

No tänään aikaani tuli vietettyä terveyskeskukses
ja sit ku pääsin vastaanotolle ni ei ne mitää tienny
kujalla koko sakki ja itseään ärsyttää kun teen äkkikuolemaa(no en kirjaimellisesti) mut enivei.

Sellain kaulan läheinen kutina(kai ihottuma) ja sit elämä loistaa ku vetää tabui. KYL MINÄÄKI TYKKÄÄN!

alkuun sovellettu teksti viittaa vaan siihen kuinka hahmotetaan ihmisyyttä
epäinhimillisestikin niin täydellistä otusta
kuin epätäydellinen ihminen.

Liekit, tuo pahuus ja valo tuo hyvyys, miks ei päinvastoin, olemmehan verranneet kynttilän liekkiä sydämen lämpöön. Se tekee hyvän mielen. Kuinka stereotyyppiseksi maailma luodaan, kun pimeydessä verrataan mustaa ja hyvässä valoa. no ehkä näin on. mutta miksi ei päinvastoin?

10/11/2010

Minuuteni etsintäretki.

nostalgiaa, menneisyyttä, samaistun aikaa
elämää ilman, ilman sitä sosiaalista maailmaa
johon "minuuteni" muuttui ysin loppuun mennessä

mä elin aikaa, vaikeahkoa, vanhaa, ianikuista pilkanteko, huutoympyrää..
..olin seilaaja, seilaajapa hyvinkin, seilaten joukosta toiseen, laiva meren myrskyissä, sellain joka vaan tulee ja menee, sen enempää aikailematta.
Mulla oli kavereita, "kavereita" ja se oli vaan vaihe mulla, kova taso maailmassa, en leikkisi kahta kertaa samaa leikkiä.
Nyt kun mun minuuteni on löytänyt ystävyyden, se täytti murtuneet kohdat hymyllä, mut ne peitettiin laastarein, jotka eivät kestä ikuisesti. Siit lähtee laastari ain välil, mä murrun sillo, mä en leiki ehjää ikuisesti.

Ei pitäisi padota tuskaa ikuisesti, patoon, jonka tiilikasa kasvaa, betoni vaihtuu laastiin, laasti vaihtuu purkkaan, purkka, askarteluliimaan, ei se tiiliseinä kestä.
-Pian siit tippuu tiili, toinen, kolmas.. jne.
sillon mä hajoan, sekoan, huudan, raivoon, sekotan maailmat, oman ja muiden.

Mä alotan sotatantereen, jota lapsena pelkäsin,
nyt mun minuuteni on valmis puolustautumaan.

Noin muutama vuosi liian myöhässä.

10/10/2010

Yksin ynnään yhteen.

Oon paljon tyytyväisempi elämääni,
kuin joskus
kun sanoista kehkeytyi kaipuu
ja sydäntä tykytti
ajatus rakkaus

ei tarvitse kiirehtiä,
ja tuhlata aikaa sellaiseen
mikä minun käsistäni
katoaa kuukaudessa.

10/08/2010

Mä oon vaan niin heikko leikkiäkseni vahvaa.

En vaan ole liian täydellinen,
täydellistääkseen avullani sun elämäs
mulle huudetaan, kun en liiku
vaik tiedän miten oon jo sun edellä
sun poikaystäväs huutaa ja ehkä se ei sitä tarkota,
mut mua sattuu sillon, kovasti, kolahtaa
ja mä en jaksa kuulla sellasta

mun elämä on sisältänyt jo tuon vaiheen,
huudot, jotka kaikuvat mielessäni vanhuuteen asti
asia, jonka takia vahvistuin
asia, jonka takia osa minuudestani muuttui
musta tuli sosiaalinen
näin korvasin menneisyyteni
mut en tahdo palata enää siihen,
enää kuunnella sitä
se sattuu, poraa menneisyyden haavat auki
syvältä sisältä

mä kyl autan, joskus ehkä mokaan, teen virheit
mut nyt elät sun kuplassas,
jossa mut unohetaan

ja ei väliä,
kyl mä jaksan yksinkin.

10/07/2010

?!?!

Mä luulin kerran olevani vahva,
määrätietoinen, aikuismainen,
mut sit paljastu kylmä karu maailma
mä oon tyhmä, sokea, kypsymätön lapsokainen.

Mä tipahdin korkeelta ja kovaa,
vailla köyttä, vailla reunaa,
tyhjää tyhjempään rotkoon.

Mut mua tuettiikin,
vaik en itse kestänyt enää,
muhun kohdistu liikaa paineita
ja mä murruin tuhansiksi sirpaleiksi
kyyneliksi
hysteriaksi

mä otin sen huumorilla,
kaikille näytin olevani niin cool,
vaik kaikki sen huomas.

Mä olin eksynyt,
ja harmissani
ja mua masensi
enkä kestänyt.

...

Tänään mä petyin itseeni,
ja omiin pyrkimyksiini.

Mä kuvittelin hetken pärjääväni,
mutta se iski pahasti kasvoilleni
ja mä putosin kilometrejä ilman köyttä.

10/02/2010

Teatterin huumassa.

Pimeys ja verho nousee.

Lavalle nousee uusi maailma,
uusi tarina. 

Sen visualisointi, musikaalisuus
ja sen koko kokonaisuus luo täydellisen
nautinnon.
Teatteri.

Kulttuurin keskittymä,
sinne takaisin tahdon
päivä Helsingissä.
Päivä kulttuurissa.

Wicked- teatterin taikaa
tätä päivää en unohda.


Odota, ei se kuule minua, kuulen kuinka mut kutsutaan,
mut en lähesty.
Kuulen kuinka mua kutsutaan.
Mut pelkään
lähestymistä.

Äänet kavahtaa kuolettaviksi
kädet hivelevät muistot
yksinäisiksi.

Au revoir

Katson nimeäs, pitkää, mutten liian kauan
ja suljen silmäni
avaan suuni, ilman ääntä
vain henkäyksiä, odotettuja ääniä.. Ei mitään.

Katson, katsomista, kun näen,
asioista puhuminen yleisellä tasolla, niinkuin en puhuisi sinulle,
vaikka sinulle puhua yrittäisin. Vaistomaisesti varaudun, tulisotaan.

Olen hiljaa, sitten kun vaaditaan, julkisella tasolla nimittäin.
Yksinäisyys nostaa ajattelemattomat kyynelet korviin asti,
tunneskaala itkuun saakka.

Sana ikuinen hyvästi, soi taustalla.
Before we turn out the lights and close our eyes
I'll tell you a secret, I've held all my life
It's you that I live for and for you I die
So I'll lay here with you, till the final goodbye

Aamuun on aikaa, mut sanoille ei
ihminen kun kirjaillaan kankaaseen,
se hapertuu kasaan

ihmistä ei voi nimittäin kirjoa sanalla ikuinen.

Next time we would start new beginning.

Bonjour, je m'apelle Antti.